Minäkö muka kouluaddikti? Enhän toki.
Muuten vain kirmailen kouluun heti tilaisuuden tullessa. Ja nyt osa lukijoistani - tai ehkei sittenkään, no kuitenkin - ihmettelee tätä lausahdusta, joten selitän hivenen. Eli. Kuinka tunnollinen oppilas täytyy olla, että tulee kipeäksi viimeisellä kouluviikolla? Sillä juuri näin kävi. Ei mitään kunnollista, yksi testi vain. Mutta. Olisin päässyt niihin edellisissä bloggauksissa mainitsemiini juttuihin; sävelradioon, juontamaan, sooloon jne. No, totta kai pääsin maanantaina kouluun - silloin kun ei ollut mitään. Anteeksi Kitsune, matkin nyt sinua.
Maanantai
Kaiken pahan alku ja juuri.
Tunsin jo aamulla itseni riutuneeksi, eikä ääntä lähtenyt kunnolla. Pyh, maanantaiväsymyksen piikkiin. Kouluun vaan. Ei mitään erikoista, tosin, matikantunnit olin suosiolla puhumatta. Sen jälkeen oppilaskunnan välituntikokous - hups, ne juonnot (ei uhrannut kovinkaan paljon aikaa niiden eteen viikonloppuna). Sieltä suoraan mystiseen bilsanvarastoon tekemään koulun verkkolehteä joka muutettiin blogiksi. Sitten syömään ja englannintunnille ja kotiin. Lauluharkat jätin suosiolla väliin, en ollut enää koulussakaan. Kotona tunsin itseni entistä väsyneemmäksi, mutta raahauduin kuitenkin puoliväkisin pianotunnille. Kotiin tultuani syy väsymykseen selvisi - kuumetta. No niinpä tietysti. Se siitä sävelradiosta. No, otin lääkettä ja menin nukkumaan.
Tiistai
Yöllä viiden aikoihin heräsin pahaan oloon ja kylmyyteen. No, menin ottamaan lääkettä. Ja oksensin. Otin lääkkeeni, ja menin takaisin sänkyyn. Heräsin tunnin kuluttua uudelleen ja oksensin taas. Menin vielä nukkumaan. Makasin puolikuolleena sängyssä... 6 tuntia? ja oksensin taas (anteeksi yksityiskohdista). Sen jälkeen tunsin oloni kohtalaisen hyväksi. Nukuin kuitenkin lisää enkä syönyt sinä päivänä kovin paljoa. Kurkkuuni sattui yhä enemmän, sekin vähä ruoka mitä söin tuntui repivän kurkkuni hajalle täydellisesti. Lojuin koneella ja sängylläni koko päivän, enkä saanut sitten niin mitään järkevää aikaiseksi. Illalla äiti vilkaisi kurkkuani - joka oli niin kipeä etten voinut edes nielaista irvistämättä - ja totesi sen olevan punainen, ja täynnä peitteitä. No, NCIS nauhalle ja nukkumaan. Se siitä juonnosta.
Keskiviikko
Nukuin koko yön hyvin, mutta aamulla kurkkuni oli todella kipeä. Tästä johtuen aamupalani oli mangopiltti.
Aamupäivällä menin lääkärille. Siellä sain kuulla tuomion - minulla diagnosoitiin angiina. En saa laulaa torstaina. Teki mieli lyödä seinää. Sooloryhmä. Joulukirkko. Yleisölle esiintyminen. Sooloryhmä. DeeJay (anteeksi, kirjoitin viime bloggauksessa omalla tavallani Deejii, olen pahoillani). Sooloryhmä. Halusin itkeä. Löydä seinää. Hypätä ikkunasta. No, eikun resepti kouraan ja apteekkiin. Penisilliinikuuri. Tabletteja, jotka maistuvat hammastahnalle. Mikäs siinä.
Sen jälkeen metsästämään lahjaa kavereille äidin matkassa (kävi kaupassa, postissa ja tukussa), mistä löysinkin lahjat. Ja korttitarpeita. Sitten kotiin.
Tekemään 24 korttia. Mikäpäs siinä. Sitten yritin keksiä lahjaa DeeJaylle kun ensimmäinen osoittautui laittomaksi. Ideoita löytyi paljonkin, tarvikkeita ei. Päädyn tekemään pehmon ja ostamaan korun.
Torstai
En saanut tarttumisvaaran vuoksi mennä kouluun, vaikka kurkku tuntuikin hyvältä. Edes juominen ei sattunut, syöminenkin oli miltei kivutonta. No, eikun kortit loppuun. Ja sitten se DeeJayn lahja (pehmo...kissa?) jota teinkin sitten yhteensä sellaiset 7 tuntia. Ja tulos... Se oli ruma. Mutta olipa itsetehdyn näkoinen ja ajatus on tärkein jne. Tuntui kuitenkin tykkäävän<3 Sitä tehdessä meni tosiaan päivä... Ja sitten etsiskelin vaatteita ja pakkailin perjantaita - viimeistä koulupäivää ennen lomaa - varten.
Perjantai
Rakas perjantai. Olen odottanut sinua.
Viimeinkin kouluun. Oli ikävä Ihmisiä. Raahaudun kouluun jo puoli tuntia ennen koulun alkua, jäätävän kokoisten laukkujen kanssa mekossa<3. No, eihän minulla ole kuin; 8 pakettia, DeeJayn lahja, 24 korttia ja toppahousut. Ym. mukavaa.
No, kippaan ylimääräiset tavarat kaappiin ja lähden etsimään ihmisiä jotta voisin antaa heille lahjat ja/tai kortit. Löydäkin 6 paketille ja yhdelle kortille omistajat, ja kellojen soitua käyn ilmoittamassa luokkikselleni meneväni saliin äänentoistohommia varten. Saankin lukujärjestykseni, ja järkytyn huomatessani meneväni kahdeksaan joka aamu.
Raahaudun saliin, jossa odotan muita 20 minuuttia, jonka jälkeen lahjoitan Hemulille hänen joulukorttinsa.
Hetki sen jälkeen myös DeeJay ilmestyy paikalle. Halaamme niin, että meinaan kompastua korkokengissäni (kylläkyllä, olen taitava. Ensi kerralla varovaisemmin niin varpaasi säästyvät >.<) ja tyrkkään lahjan ja kortin hänelle.
Pian sen jälkeen harjoittelemme hetken juhlaa, ei kokonaan, ja piakkoin ihmiset alkavat virrata saliin. Otan penkilläni paremman asennon kun esitys alkaa, ja yritän seurata yhtä aikaa itse juhlaa ja Hemulin käsien liikettä mikseripöydällä. Häiritsevää. No, opin ehkä taas hieman enemmän.
Juhlan jälkeen siivoilemme, ja Hemulin tietokoneen... Virtalähde? katoaa. Hän jää etsimään sitä koululle ja lupaudun jäämään seuraksi niin että menemme yhdessä seuraavalla bussilla. No, kävin kalastelemassa kamojani kaapista sillä välin kun hän etsi kadonnutta mitäliejuttuaan. Sitten kotiin.
Illalla DeeJay, kitaristi ja basisti tuli käymän meille koska angiinasta toipuvana en saanut lähteä ulos. No, meillä oli varsin hauskaa. Sanotaanko nyt vaikka niin että mitä voi olettaa jos neljä enemmän tai vähemmän monipuolisesti ajattelevaa ihmistä laitataan samaan huoneeseen... No, piano on hauska soitin ja Twister hauska peli.
Tänään
Eli lauantaina.
Heti aamusta lähdemme korpeen, mökille. Autot ovat täynnä tavaraa koska olemme täällä torstaihin asti. Saa nähdä keksinkö mitään blogattavaa. No, ehkäpä koska joulu.
Sain tänään hauskan idean. Teen vihkoon joka toiselle sivulle kollaasin ja joka toiselle sivulle kirjoitan kappaleita (joita kuuntelen samalla tai sen jälkeen, sitä ennen tai ihan milloin vaan). Saa nähdä mitä siitä tulee.
Mutta nyt. Anteeksi romaanista, ja oikein Hyvää ja rauhallista joulua kaikille tällä erää.
<3 Hosimurzu
Ah, päivän linkkivalinta tästä. For you my love<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti