lauantai 15. kesäkuuta 2013

Masennusvaara

Taidan tehdä tuosta printtipaidan.


Se on kesä. Voi paska. Onko pakko? Se on OHI. Ensi vuosi on viimeinen. Ei käy.... Ei ilman ysiseiskoja. Saanko hirttäytyä? Kukaan tuskin pistää pahakseen.
Tunnen suurta ahdistusta. MIKSI? En tykkää... Ja olen saamaton ja laiska paska koska en edes kirjoita. 
Näkisitte millä vihan vimmalla tätä kirjoitan. Ja nyt pysähdyin miettimään. Onko reilua teitä lukijoita kohtaan, että joudutte kuuntelemaan tätä valitusta? No, eihän kukaan teitä pakota. 
Kesä... Kaikki on jossakin. Itse istun sisällä. Masentaa. Ahdistaa. En pysty. Mihinkään. Sain rukkaset. Jälleen kerran. Kaipa ansaitsin sen. 
Kieltäydyin käymästä Hourulassa enää. Armahtivat syksyyn asti. Pari kuukautta aikaa. Voi olla että putoan pohjalle. Ketä kiinnostaa. En jaksa enää. Maailma on paska paikka... Ainakin minulle. 
Istuin eilen puoli päivää kotona. Itkin huoneessani kuunnellen Linkin Parkin levyä ja tuijottaen lattiaa. En vain jaksa enää. Tekisi mieli paeta. Miksi on niitä päiviä, jolloin ainoa saakelin ajatus on ettei jaksa? Kun kaiken paskanjauhannan poistaa, jäljelle jää aika vähän. Yksi sana. Itsemurha. En siltikään tiedä olisiko minusta tekemään sitä. Ei. Kyllä. Ei. Kyllä. Kyllä olisi. 
Tahdon kirjoittaa kirjan. Voisin tosissani yrittää... Ehdin jo eilen miettiä sisältöä siihen. Kirjoittaisin... Naisesta. Nuoresta naisesta, hänen elämästään.
Näkyyköhän se päällepäin? Masennus siis? Huomaako sen kasvoista, aistiiko sen, huomaavatko ihmiset arvet? Mitä he ajattelevat?
Inhoan kesää juuri tämän takia. Liikaa aikaa. Ehdin ajatella. Ei ole tekemistä. Siispä ajattelen. Se sattuu. Se masentaa. Inhaa.
Kahviaddiktoituminen. Koska kofeiini. Mutta kahvi on hyvää... 
Tässä postauksessa ei kyllä ole päätä eikä häntää... En ylläty. 
Viikko sitten minulla oli värikäs kausi. Nyt olen palannut taas mustaan. Ja haen jotenkin maskuliinista tyyliä... Tuli otettua muuten lävistys. Rustoon. Helix. 
Tämä on vielä liian tynkä. Ei käy.
Tämä on muuten hyvä kappale. Niinkun on leffakin. Liian hyvä. Paitti loppu. En spoilaa enempää. 
Ens kuussa ois eka pari yötä Hesassa w/ Zamya ja sitte Acon. Jospa se siitä, jospa se siitä... Loppukuusta ripari.
En keksi enempää... Antaa olla, turha tuota väkisin yrittää.
Kiitän ja kuittaan, 
Hosimurzu

4 kommenttia:

  1. Ympärillä olevat välittävät. Paljon, sitä on vain vaikea näyttää. On itse kokenut saman, ja elää siinä edelleen. Kyllä omanlaisensa tietää, kaiken tuon kuvaamasi näkee. Arvet huomaa koska itsekkin omistaa niitä. Käsissä, näkyvillä ja piilossa.
    Yritä jaksaa pyytäisin, jossen tietäisin että se on melkein yhtä tyhjän kanssa.
    Silti pyydän.
    Tuen sinua vaikka nähdessämme et sitä tietäisi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä keksi kuka olet... Ehkä sitten joskus. Kerro minulle jos haluat *hymy*

      Poista
  2. Sait melkein minut itkemään, kuka sitten oletkin. En keksi oikeaa henkilöllisyyttäsi.. Vaikka jonkunnäköisiä aavistuksia minulla kyllä on.
    Mutta... Kiitos.

    VastaaPoista
  3. http://i-love-cotton-candy.blogspot.fi/2013/08/haastetta.html haastoin sut :)

    VastaaPoista