Maahan poljettu väsynyt Matti-peruna

Hieno otsikko.
Tuotanoin.
Päivitin viimeksi uutenavuotena.
Eli. Ihan aluksi.
DEEJAY JA KITSUNE JA AFFETINTTI JA ZAMYA JA KIRSIKKA JA HERRAJESTAS KAIKKI NYT TULKAA POTKIMAAN PERSUUKSILLE JOS EN BLOGGAA HETKEEN! Asdfghjklöä se aina jotenkin jää. Joten jos saan pyytää, tulkaa oikeasti repimään hihasta ja taluttamaan koneen ääreen.
Sitten. Seuraava aihe. Mitäs minulle on tapahtunut parin viikon aikana? No, kaikenlaista mutta... Hmm. No, ensimmäinen viikko uudenvuoden jälkeen... Käytiin Matkuksessa muutaman ihmisen kanssa ja ostin paidan ja hei kaikkia kiinnostaa. XD
Ja tuota noin... Ei nyt oikein ajatus kulje. Ämmh... Ööööööö..... Eeeeee.... Hemuli ja Nuuskamuikkunen ovat pari... Ööööääääääääääh en keksi mitään....
Joo, kyllä, viisailla (KRHM minunkin mielestä) ja mielikuvituksellisilla (ihan oikeesti?) ihmisilläkin on vaikeita päiviä. :DD
Käytän paljon hymiöitä.
Mutta siis. Jatkakaamme.
Noh... Koulu sujuu ihan ok, pieniä keskittymisvaikeuksia tunneilla ehkä ilmennyt... Kun ei vain jaksaisi. D:
Jajaja... Kirpputorit on kuulkaas hyviä paikkoja. Vaatekaappini sisältö koostuu arviolta 70-80% kirpputorilta ostettuja vaatteista. Ja toki voisin kaupastakin ostaa, mutta kirppiksiltä saa halvemmalla ja sieltä löytää välillä unniikkeja vaatteita tai vaikkapa ulkomailta ostettuja vaatteita. Itse ostin tuossa olikohan viime lauantaina mm. mustan kauluspaidan ja mustan liivin. :33
Mitäs muuta... No, henkisesti vähän raskasta ollut. Koska ihminen... Jota rakastan suuresti vieläkin... Tavallaan... No ei voi sanoa jätti minut, eikä että antoi rukkaset koska emme olleet yhdessä. No, siis... Välit poikki. Sanoi pitävänsä eräästä toisesta tytöstä (joka sattuu olemaan itse asiassa yksi parhaista kavereistani) enemmän... No, se satutti totta kai, en kiellä. Olin toisaalta iloinen heidän puolestaan... Koska molemmat ovat aivan fantastisia ja mahtavia ihmisiä. Parhaita ystäviä joita ihminen voi toivoa. Kiitos siitä, tiedän että kumpikin luette tätä. Kiitos. Oikeasti. Kiitos todella paljon. Rakastan teitä kumpaakin (niin siis ystävinä. Vähintäänkin) <3 Ja rakastan muutenkin ystäviäni. Mistä olenkaan saanut niin mahtavia, upeita ihmisiä ystävikseni? Kiitos. Kiitos kaikille.
Mutta siis... Tilannehhan on varsin mukava kun ottaa huomioon että kummatkin ovat samassa bändissä kanssani, samassa koulussa ja parhaia ystäviäni. Että. Välillä ottaa vähän vaikeasti... Mutta eipä sille mitään mahda...
Ja vielä sekin että kun se on juuri se ystäväni. Jos se olisikin kuka tahansa muu olisin niinkin veemäinen että yrittäisin saada Hänet vielä takaisin. Mutta en voi tehdä sitä. Enkä tiedä voisinko silloinkaan... Se satuttaisi Häntä. Mutta elämä on. Pitää vain jatkaa eteenpäin... Tai odottaa.
Mutta sitä en hyväksy että minun vuokseni kärsitään. Poika, joka laittoi välit poikki, syyttää itseään siitä että olen hänen takiaan hieman masentunut. Tai siis, masennukseni otti alamäkeä siitä. Pienen itsetuhoisuuden kera... Mutta olen okei. Mutta siis... Hän syyttää itseään kaikista ongelmistani, ja minä taas syytän itseäni siitä että hän kärsii. Ja tästä saamme mukavan noidankehän. Elämä on sitten niin mukavaa eikös vain? Ja todella yksinkertaista. Sarkasmiako? Ei toki, pois se minusta.
Mutta. Turha edes yrittää löytää bloggauksen punaista lankaa, kirjoitin kaikkea mieleen tulevaa.
Mutta kiitos rakkaat lukijat, kommentoikaa toki, antakaa palautetta jajaja... Kertokaa toiveita mistä bloggaisin. Itsestäni? Jostakin mielipiteitä herättävästä asiasta? Kommentoikaa olkaa hyvät~

Hosimurzu<3