Sinne se vuosi nyt meni, vaan mitä jäi käteen?

Ihmiset on mielenkiintoisia. Ihmiset, jotka ankkuroivat minut tähän maailmaan. 

Ja mun suhteet ihmisiin on mielenkiintoisia. Kai ne jotain musta irti saa kun ne kerta viihtyy seurassa, osaan meinaan olla todella rasittava välistä. Ainakin jos tiettyä ihmistä on uskominen. 

Ja saahan ne Ihmiset aina huomiota, ei sillä. 

Joulu tuli ja meni ja vuosikin vaihtui. Voisin tehdä tiivistelmän viime vuodesta. 

Alkuvuosi meni kyllä niin paskasti kuin kykeni. Siis joo, kyllä mä tutustuin hienoihin ihmisiin ja näin, mutta siis se ihana draama ja sitten lähinnä masennuksen syövereihin vaipuminen. Siitä se kyllä kesää kohti parani ja kesä meni tosi hyvin psyykkiseltä puolelta. Ja oli kyllä mahtava kesä, oikeesti. Tutustuin yhteen uskomattomaan poikaporukkaan ja vietin tosi paljon aikaa kavereitten kanssa. Ja tutustuin vähän lisää uusiin ihmisiin. Ja sit ripari <3 ah luoja mikä kokemus. Siis... Jotain niin uskomatonta. Rakastin sitä viikkoa ihan mielettömästi. 

Syksy on nyt kans menny tosi hyvin, koulussa on tullu pyörittyä juurikin sen kundiporukan kanssa, ja taas uusia ihmisiä. Mun masennus todettiin vakavaksi nyt tässä joku aika sitten... Ja Alavassa käyn nyt taas, kesän tauon jälkeen. 

Mutta arvatkaas kuka seurustelee virallisesti ekaa kertaa elämässään? Jepjep, vuosi 2013 toi mulle myös aivan fantastisen poikaystävän :> mun miäs >:3

Todistuksen KA oli 9,18, eiköhän sillä lukioon pääse. 

Jospa se nyt tästä lähtis, vuosi 2014 sais tuoda tullessaan nyt kaikkea positiivista, tässähän on nyt viimenen lukukausi peruskoulua ja lukion valinta ja sit vielä pitäis taistella pimeyttä vastaan. Noh, eteenpäin sanoi mummo lumessa. Ja taaksepäin kun unohti jotain. 

Vaan selvisinpä hengissä viime vuodesta, enköhän minä tästäkin. Kyllä minä sen päivän nään kun kahdeksantoista täytän. Katotaan sit sen jälkeen uudelleen. Mutta eletään nyt piru vie silleen ku jokanen päivä ois viimeinen, turhilla pelkäämisillä ei saavuta mitään. 

Ottakaa tähän loppuun vielä kuva Jessestä, se on erittäin pullea, pallomainen kettupehmo. Ja törkeän suloinen. Arvatkaapa vaan keneltä sain ;D

Öitä nyt, ja oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille <3

~ Hosimurzu

Anteeksi, jälleen kerran.

Laiska paska itkee teille taas. 

Aluksi, on pakko pyytää anteeksi. Olen ollut hiljaa, liian pitkään. Saamaton. Laiska. 

Mutta minulla on kyllä syykin. On masentanut. Ja paljon. 

Ja ollut kiire. Ja stressi. Ja itku ja hampaiden kiristys. Ja nyt olin vielä kipiäkin. 

En tiedä, joskus ei vain jaksa. Mitään. 

Ja viilleltyäni ranteeni jauhelihaksi ja vuodatettuani katkeria kyyneliä ja miltei pyörryttyäni tajusin että ei tämä voi jatkua. En halua apua, mutta mitä teen? Paha olo ei ota laantuakseen, huono kausi on kestänyt jo viikkoja, yli kuukauden, varmaan kaksikin. Ei tämä tästä parane. Pakko tehdä jotain. 

Mutta mitä? En tiedä. Seuraava vaihtoehto lienee kys, saa nähdä jos sinne saisin jostakin lähetteen. 

Voisin purkaa tähän enemmänkin, vaan ehkä säästän teidät. 

Anteeksi etten osaa kirjoittaa muusta. En vain... Jaksa. Enkä keksi. 

Kertokaa minulle mitä teen elämälläni. Blogillani. Kaikella millä minua on siunattu ja rangaistu. 

Kiitos. 

Niin ja hyvää yötä lapset <3

Pirun haaste.

Koska eräs morso minut tähän haastoi niin </3

Haasteen säännöt

1# Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään

2# Pitää myös vastata haastajan 11 kysymykseen

3# Haastetun pitää tehdä 11 kysymystä uusille haastetuille 

4# Pitää haastaa 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa

5# Ei takaisin haastamista 

11 Faktaa minusta 

1. Olen monipuolinen ihminen. Rakastan tosi erilaisia asioita, kuten meikkaamista/laittautumista, koruja, miesten vaatteita, Japania, kauniita mekkoja, punk-tyyliä, eläimiä ja musiikkia. 

2. En pärjäisi ilman mahtavia, ihania, upeita, niin absoluuttisen älyttömän rakkaita ystäviä, kavereita, ihmisiä. Kiitos tositositosipaljon et ootte olemassa ja mun kanssa <3

3. Hullaannun eri asioista tosi helposti, mistä seuraa hypetyskausia. Tähän mennessä pahin on ollut Twilight, ja viimeisimpänä hurahdin One Directioniin. 

4. Elän musiikin ja kirjojen kautta.

5. Rakastan suklaata <3

6. Olen uskovainen, ainakin osassa määrin.

7. Olen bi, ylpeästi erilainen, otaku, enkä siedä minkäännäköistä syrjintää ja kiusaamista erilaisuuden takia.

8. Minulla on tappaja-aura.

9. Jos nauru pidentää ikää, minusta ei ikinä päästä eroon.

10. Olen hyvinä päivinä optimisti, masennuspäivinä kyynisin ja pessimistisin ihminen jonka tiedän.

11. Ilahdun pienistä kohteliaisuuksista.

Haastajan 11 kysymystä:

1. Miten luokittelisit tyylisi?

Sekalainen. Puen joskus oikein naisellisia, söpöjä ja kauniita vaatteita, joskus rajuja punk-henkisiä vaatteita, joskus miestenvaatteita ja joinakin päivinä vaan sitä mikä tuntuu parhaalta tai käteen ensimmäisenä sattuu.

2. Lempiblogisi?

Tämä <3

3. Mistä et pidä itsessäsi? 

Ömm... Sinisilmäisyydestäni ja päättämättömyydestäni.

4. Kuvaile luonnettasi kolmella sanalla?

Rauhallinen, ystävällinen, kiltti.

5. Lempijuomasi? 

Jäätee.

6. Miksi aloitit bloggauksen? 

Koska... En tiedä. Teki mieli ja halusin jotain mihin purkaa ajatusta ja mihin laittaa kuvia ja jotain :DD

7. Lempihiustenvärisi? 

Musta.

8. Osaatko automerkkejä? 

Ööööö... Ford, Subaru, BMW, Mersu, Toyota, Ferrari? xD Muutaman joo.

9. Haluaisitko lävistyksen jonnekkin, minne? 

Rustossa on jo, mutta ehkä kieli tai kulma tai snakebitesit. 

10. Sivusto, jolla vietät eniten aikaa? 

Facebook :DD

11. Pidätkö kissoista? 

Kyllä, ehdottomasti <3

11 kysymystä uusille haastetuille:

1. Oletko syvällinen?

2. Mitä mieltä olet aaseista?

3. Käytätkö koruja?

4. Montaako kieltä osaat, ja mitä?

5. Seuraatko jotakin sarjaa tvstä, jos seuraat, niin mitä?

6. Tiedätkö mitä maanis-depressiivinen tarkoittaa?

7. Entäs kompensointi?

8. Jos olisit eläin, mikä eläin olisit? Perustele.

9. Jos olisit jäätelö, mikä jäätelö olisit ja miksi?

10. Uskotko Jumalaan tahi siihen että jokin ylempi voima ohjailee maailmaa ja määrää esim. moraalilain?

11. Minkälaiset ovat lempisukkasi?

Haastan 10 bloggaajaa

Kitsune teet tämän ainakin xD

Ja en keksi enempää sellaisia joille ei haastetta olisi jo heitetty. Tehköön, ken tahtoo.

Ja käykääpä kattomassa mun matkailublogi, siellä uutta postausta. 

Ja melkein jäi sanomatta...

MÄ PÄÄSEN ONE DIRECTIONIN KEIKALLE ERMAHGAWD MÄ KUOLEN 

kiitos ei mulla muuta xD

Lohdullista.

Kävin katsomassa Jobs-elokuvan ja nappasin sieltä lausahduksen...

"Kuolemasi päivä on ennalta määrätty. Elämä on vain matka kohti rauhaa."

Se on vain... Hirmu lohdullista. 

Ei mulla muuta tällä erää, viikonloppuja lapset, viikonloppuja.  

Masennusvaara

Taidan tehdä tuosta printtipaidan.

Se on kesä. Voi paska. Onko pakko? Se on OHI. Ensi vuosi on viimeinen. Ei käy.... Ei ilman ysiseiskoja. Saanko hirttäytyä? Kukaan tuskin pistää pahakseen.
Tunnen suurta ahdistusta. MIKSI? En tykkää... Ja olen saamaton ja laiska paska koska en edes kirjoita. 

Näkisitte millä vihan vimmalla tätä kirjoitan. Ja nyt pysähdyin miettimään. Onko reilua teitä lukijoita kohtaan, että joudutte kuuntelemaan tätä valitusta? No, eihän kukaan teitä pakota. 

Kesä... Kaikki on jossakin. Itse istun sisällä. Masentaa. Ahdistaa. En pysty. Mihinkään. Sain rukkaset. Jälleen kerran. Kaipa ansaitsin sen. 

Kieltäydyin käymästä Hourulassa enää. Armahtivat syksyyn asti. Pari kuukautta aikaa. Voi olla että putoan pohjalle. Ketä kiinnostaa. En jaksa enää. Maailma on paska paikka... Ainakin minulle. 

Istuin eilen puoli päivää kotona. Itkin huoneessani kuunnellen Linkin Parkin levyä ja tuijottaen lattiaa. En vain jaksa enää. Tekisi mieli paeta. Miksi on niitä päiviä, jolloin ainoa saakelin ajatus on ettei jaksa? Kun kaiken paskanjauhannan poistaa, jäljelle jää aika vähän. Yksi sana. Itsemurha. En siltikään tiedä olisiko minusta tekemään sitä. Ei. Kyllä. Ei. Kyllä. Kyllä olisi. 

Tahdon kirjoittaa kirjan. Voisin tosissani yrittää... Ehdin jo eilen miettiä sisältöä siihen. Kirjoittaisin... Naisesta. Nuoresta naisesta, hänen elämästään.

Näkyyköhän se päällepäin? Masennus siis? Huomaako sen kasvoista, aistiiko sen, huomaavatko ihmiset arvet? Mitä he ajattelevat?

Inhoan kesää juuri tämän takia. Liikaa aikaa. Ehdin ajatella. Ei ole tekemistä. Siispä ajattelen. Se sattuu. Se masentaa. Inhaa.

Kahviaddiktoituminen. Koska kofeiini. Mutta kahvi on hyvää... 

Tässä postauksessa ei kyllä ole päätä eikä häntää... En ylläty. 

Viikko sitten minulla oli värikäs kausi. Nyt olen palannut taas mustaan. Ja haen jotenkin maskuliinista tyyliä... Tuli otettua muuten lävistys. Rustoon. Helix. 

Tämä on vielä liian tynkä. Ei käy.

Tämä on muuten hyvä kappale. Niinkun on leffakin. Liian hyvä. Paitti loppu. En spoilaa enempää. 

Ens kuussa ois eka pari yötä Hesassa w/ Zamya ja sitte Acon. Jospa se siitä, jospa se siitä... Loppukuusta ripari.

En keksi enempää... Antaa olla, turha tuota väkisin yrittää.

Kiitän ja kuittaan, 

Hosimurzu

Leave or stay?

...plz don't make me choose.

Tunteet ovat tuskallinen keksintö. Ja elämä ylipäätään. "Elämä on kuin peli. Siinä ei tosin ole easymodea. You just gotta go on... Or it's game over." Ja... Vetää hämmentyneeksi kun tajuaa... Ettei minulla edes oikeastaan ole ongelmia. Jos masennusta ei lasketa... On kuin... Masennus aiheuttaisi hallusinaatioita ongelmista. Joskus löydän itseni vain tuijottamasta käsiäni... Everything I touch... It dies. Mutta... Muilla on suurempia ongelmia. Ja minä murehdin vain omiani, lähes olemattomia, pieniä. Tuhoan itseni, en anna itseni olla onnellinen... Tuhoan kaiken. Kai se vain... On hyväksyttävä. 

Asiasta toiseen, kiinnostuksen kohteista oli kyselty. Hmm... Mitäs niistä kirjoittaisi... Noh, musiikki. Ikuinen rakkauteni <3 En selviäisi ilman sitä~ Kiinnostaisiko ihmisiä kappalepostaus? Siis ihan siitä mitä kuuntelen, tarkemmin, linkkejä? Palautetta tuonne alas, kiitos^^
Mutta siis, musiikki. Pianoa olen soittanut... Viitisen vuotta..? (jotakin sinne suuntaan) Ja bändissä olen, minua on siunattu solistin ja pianistin rooleilla. Kuuntelen musiikkia joka päivä, muutamalta ihmiseltä taitaa vielä palaa pinna, mutta autuaita ovat ne jotka musiikkia rakastavat. Ja tuntemattomiakin kiusaan laulullani, iPod on pirun hyvä keksintö. *virn*

Muita kiinnostuksen kohteita mm. lukeminen ja kirjoittaminen, mistä puheen ollen... Anteeksi. Olen ollut laiska pzkiainen enkä ole jaksanut postata ihan silkkaa laiskuuttani. Ja kiitokset rakkaat lukijat ja ystävät, olette jaksaneet minua patistella kirjoittamaan, tästä propsit erityisesti Affekaffelle~ *kumartaa*

Jooh... Koska olen laiska, enkä jaksa, enkä itse asiassa ehdi kamalasti enempää tänään niin... Kerron harrastuksista ja intresseistä lisää kunhan tulee jtn mieleen. ^^ Kiitos postausideasta, ja toki niitä saa laittaa lisääkin^^ 

Loppuun vielä pikainen katsaus uusista tuulista ja siitä kuinkas on näin muuten mennyt... No TTn ensiapukansio on lievästi sanoen vaiheessa, mutta en jaksa stressata vielä. Viimesellä viikolla sitten paniikki (y) Koulussa ei muuta taidakaan oikeastaan olla... Paitsi että ysit lähtee liian aikaisin nyyh. Olisitte vielä vuoden te morsot D:<

Muuta ei oikeastaan taidakaan olla... Joten, minun puolestani oikein hyvää yötä ja alkavaa viikonloppua, toivottavasti keksin lisää postattavaa tässä viikonloppuna. Luv ya <3

~Hosimurzu

Sydänsuruja ja syvällisyyksiä

Mitä muuta ihminen kaipaakaan?

Toista ihmistä kenties? Kyllä.

Sen huomaa hyvin itsestä. Kuinka kaipaa toista ihmistä... Joskus jotakuta tiettyä, joskus vain... Ihmistä. Ihmistä joka rakastaa, ilmaisee rakkautensa, kertoo kuinka tärkeä olet, joka toivottaa hyvää yötä, huomioi, kohtelee sinua hyvin, pitää tärkeänä... Ihmistä jolle olet tärkeä, rakas. 

Ja jos tällaista ihmistä ei ole... Tuntuu kuin jotain puuttuisi, jotain tärkeää. Niin kuin puuttuukin... Läheisyys... Juuri sillä tietyllä tavalla. Ilman rakkautta on tylsää elää... On niin yksinäistä, kylmää, pelottavaa... On niin kamalaa elää. Ilman rakkautta. Juuri sitä tietynlaista rakkautta - totta kai on perhe... Ja kaverit... Mutta kaikki ovat vain pieniä tähtiä suuressa pimeydessä. Pieniä valonlähteitä... Osa jopa heikkeneviä valoja. Sitten... Kun löydät Hänet - oikean ihmisen - maailma valaistuu. Hän on kuin aurinko - kuin kuu. Kuin ilma jota hengität, kuin vesi joka sammuttaa janosi, ruoka joka ravitsee sinut. Valtameri. Koko elämä. 

Sitten... Jos Hän pettää sinut... Jättää sinut... Valo pimenee... Ajaudut pimeyteen. On kuin... Koko elämä olisi mennyttä. Kuin olisit... Pimeässä tunnelissa... Et pääse pois... 

Silloin hän ei ollut Se Oikea. Täytyy jatkaa etsimistä... Hän, joka on Se Oikea, osaa korjata murtuneen sydämesi. Hän... Pelastaa sinut pimeydestä. Eikä hylkää sinua sinne koskaan. 

Joskus vain... Käy niin ettei tiedä kuka on juuri Se Oikea. Koska... Järki sanoo, että ihminen... Joka on syössyt sinut pimeyteen jo kolmesti... Ei olisi oikea... Mutta tunteet sanoo muuta... Ihminen joka on valinnut jo kahdesti toisen sinun sijastasi... Ei voi olla oikea... Silti tunteet vain sanovat muuta. Kehottavat olemaan päästämättä irti. Sydän, tunteet, sisäinen ääni, jopa osa järjestä - kehottaa pitämään kiinni. Taistelemaan. Mutta jos tietää sen olevan turhaa? Tietää että satuttaa sillä vain muita? Tietää ettei kuitenkaan... Koskaan saa Häntä... Joka oli ensimmäinen joka sinua kohteli kuten halusit? Joka kohteli sinua naisena, ei pikkutyttönä? Joka kuitenkin kohteli sinua pikkuisenaan? Omana pienenä kisunaan... Kunnes löysi toisen - paremman, kauniimman, itsevarman, ystävällisen, persoonallisen tytön? Joka voitti sinut taas? Joka sattuu olemaan paras ystäväsi... Yksi parhaista... 

Silloinkaan ei saa päästää irti. Ei koskaan. Ei muistoista - ei ihmisestä. Täytyy vain vaalia muistoja, rakastaa Häntä ystävänä, tukahduttaa suurimmat tunteet ja kätkeytyä maskin taa, hymyn taa joka suojelee. Katsoa eteenpäin... Mutta tietää, että jos saisi vielä mahdollisuuden... Ottaisi Hänet takaisin. Olla varma siitä ainoasta asiasta josta voi olla varma, mutta luvata itselleen ettei koskaan yritä kiilata itseään heidän väliinsä. Koskaan.

Tiedän ettei kukaan voi koskaan korvata Häntä - eikä pidäkään. Jokainen ihminen on yksilö - omanlaisensa. Ja yksilöinä heitä on kohdeltava. Jokainen on erilainen... Vaikka vaalii muistoha, niissä ei pidä elää. Ei saa verrata ihmisiä toisiinsa... Ei koskaan. 

Jotkut ovat sitä mieltä etten ole oma itseni... Jos kerran olen vähän sitä mitä kukakin haluaa. Se ei ole totta. Se olen minä. Olen vain... Sellainen. Ja toivon että se hyväksytään. Pelkään toki sitä mitä muut ajattelevat... Haluan että muut pitävät minusta. Se vain olen minä. Sellainen. Jokainen ihminen... Jättää jälkensä minuun. Mutta... Se vain on niin. Se... On sitä mitä tahdon. Osa toki on sellaista mitä olen itse, mitä olen aina ollut, mitä haluan olla vaikkeivat muut haluaisikaan. Minulla on oma tahto. Jos haluan harrastaa jotain mitä muuta helveksivat, hitot siitä. Harrastan silti. Vaikka inhoankin itseäni aika usein, osaan myös rakastaa itseäni. Rakastaa persoonaani. Sitä kaikkea mitä olen. Vaikkeivat muut niin tekisikään. Silti.

Mutta on totta, että kätken osan itsestäni... Kätkeydyn maskin taa. Etten satuttaisi muita... Niin pahasti... Se tosin ei aina auta... Olen todella pahoillani... Satutin sinua. Sinä tiedät että puhun juuri sinusta. Halusin vain olla rehellinen... En halunnut satuttaa sinua. Ollenkaan. Sen vuoksi epäröin kertoa... Olen todella pahoillani. Tiedän ettei pelkkä anteeksipyyntö riitä, kerro mitä voin tehdä hyväksesi... Kaipaan sinua. Et ole juurikaan puhunut minulle... Sen jälkeen kun kerroin etten ole varma tunteistani. Olen todella pahoillani... Vielä kerran... Anteeksi. Anteeksi.

Mutta... Meitä kaikkia satutetaan joskus. Kaikki tekevät virheitä; osa virheistä on pieniä, korjattavia virheitä, vaikkapa virhe neuloksessa, kirjoitusvirhe. Osa on vähän suurempia virheitä, joita on vaikeampi korjata kuten liika suola vohvelitaikinassa, virhe maalauksessa. Osa taas... On virheitä joita ei voi korjata helposti. Joita on vaikea korjata, osaa mahdotonta, kuten särkynyt sydän. Mutta kuten Edward John Phelps sanoi; "Se, joka ei tee virheitä, ei tavallisesti tee mitään." 

Sille ei vain voi mitään. Täytyy yrittää korjata virhe, elää sen kanssa... Auttaa... Olla tekemättä virhettä uudelleen. Virheistään oppii. 

Myönnän, että olen satuttanut monia, ihan vain olemalla minä. Mutta yritän olla tekemättä sitä uudelleen. Rakastan ystäviäni, ottaisin vaikka luodin heidän puolestaan. Tekisin mitä vain. Ihan mitä vain. Itse asiassa... Ilman ystäviäni minua ei enää välttämättä olisi. He vetivät minut pimeimmästä kuilusta, kohti valoa. Nyt minun täytyy jatkaa itse. Elää. Elää vahvana - itseni vuoksi, ystävieni vuoksi, sen vuoksi että voisin suojella heitä. Kiusaajilta. Kaikelta, miltä voin suojella. Jotta voisin auttaa heitä niin kuin voin - tehdä mitä he pyytävät, mitä he ikinä pyytävät jos siitä on apua. Jos vain voin auttaa.

Mutta nyt, rakkaat lukijani, on aika lopettaa tältä erää. Oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille <3


Hosimurzu <3

Ja ai niin, tuonne alas voisi sitten laittaa kommenttia; palautetta, bloggausideoita ja kaikkea sellaista, kiituksia. ^^